Aamulla oli jännittävät tunnelmat kun ei oikein ollut selvyyttä, että mitä tuolla polilla tapahtuu. Ensin olisi sairaanhoitajan vastaanotto ja sen jälkeen lääkärin tapaaminen. Sairaanhoitajan vastaanotto oli kieltämättä valju, mitään sanomaton tapahtuma. Tervehdysten jälkeen, mittaus ja verenpaine. Tämän jälkeen läpi mitä kaikkia lääkkeitä käytän. Oli jotenkin hupaisaa, että Tyksin listoilla näkyi antibiootteja ja erilaisia kipulääkkeitä muttei mitään päivämääriä koska ja miksi näitä lääkkeitä on käytetty! Siinä sitten selittämään, että nuo lääkkeet ovat kai "Martin aikoihin" (kurkkukasvain) ja nuo sitten huhtikuisen keuhkokuumeen aikoihin. Luulisi, että jotain päivämääriä tai diagnooseja olisi koneella ollut. Tilanne jotenkin ei antanut minulle kovinkaan ammattimaista kuvaa. Sitten kerrottiin, että kolmen kuukauden aikana tulee pudottaa painoa 8 kg. Tämän jälkeen sain uuden ruokapäiväkirjan ja ajan ravitsemusterapeutille 19.10. Lopuksi sairaanhoitaja kysyi, josko minulla olisi jotain kysyttävää. No ajattelin, että hän on varmasti tavannut muitakin leikattuja joten olisin halunnut kuulla leikkausvalinnasta ja mikä hänen mielipide asiaan on. Saman tien homma tyrehtyi ja hoitaja virkkasi, että keskustelet sitten kirurgin kanssa. Että otti aivoon kun hoitajat edelleen panttaa noita mielipiteitään vaikka tiedetäänkin, että juuri hoitajille suurin osa potilaista avautuu. Koin jääväni tyhjin käsin.

Lääkärin vastaanotto oli itse asiassa proffan käynti. Alkuun ajatus hermostutti ja mietin oikein miten päin tässä tuolissa kuuluu istua ja miten rouvaa puhutella. Tapaaminen ei alkanut kovin hyvin, proffa päätti ladata tuutin täydeltä latinaa kun olen kuulemma ammattilainen. Tämä on asia mikä nostaa mun verenpaineen saman tien kattoon, ärsyttävää olettaa, että kaikki ovat lukeneet pitkän latinan ja lukevat edelleenkin latinan kielisiä julkaisuja yölukemiseksi. Siinä on tosi vaikea sanoa, että sori nyt menee yli! No pikkuhiljaa jää murtui kun kerroin työstäni ja jotenkin tuli jopa olo, että proffaa kiinnosti. Tästä intoutuneena hän kertoi lukuisista tutkimuksistaan ja väitöskirjojen ohjaamisistaan. Yritin olla kiinnostunut ;) Sitten aloitimme labratulosten läpikäymisen. Siitä albumiini ja d-vitamiini puutoksesta oltiinkin jo keskusteltu ravitsemusterapeutin kanssa. Proffan mielipide olikin se ettei tarvitse nyt niin huolissaan olla vaikka arvot ovatkin pielessä, tilanne lähtee korjaantumaan uudella ruokavaliollakin. Sokerirasitustestistä pääsin todellakin rimaa hipoen läpi, jos en olisi tässä prosessissa mukana, niin diabeteslääkitys olisi aloitettu. Tämä pysäytti, vaikka olenkin tätä mahdollisuutta viime vuosien aikana miettinytkin mutta todellisuus oli aivan toista. Tämän lisäksi kilpirauhasarvot olivat koholla. Niitä tullaan seuraamaan ja mietitään matkan varrella mitä tarvitsee tehdä. Lopuksi vielä keskusteltiin leikkaustavoista ja hoitopolusta. Proffa kannattaa sleeve-leikkausta "luonnollisemman vaihtoehdon" vuoksi. Hyvät oli argumentit, olen tätä itsekin miettinyt. Olen nyt virallisesti läpäissyt alkutestit ja minut on luokiteltu leikkauskelpoiseksi! Syksyllä on sitten kirurgin tapaaminen ja ravitsemusterapeutin vastaanotto.

Nyt iloisin mielin kohti rautatieasemaa ja Helsinkiin!! Siellä sitten Tallinnan laivaan, kesälomapartyt odottaa ;)